Mä oon hyvä jätkä mä aikaisin herään, pihojen perältä kaikki raaka-aineet kerään. Roska-autoni sisään laatikot kippaan, lapsille moikkaan ja nostan käden lippaan.
Jos heräsit yöllä siihen että nenääsi kutitti Usko pois – se oli enkelin siipi Oma suojelusenkeli sun uniasi valvoi ja huoneessas´ hiljaa hiipi
On peikolla jalat pää ja häntä On peikko tämä pikkuinen ja lyhyenläntä Voi peikolla olla lakatut varpaat ja silmät pienet Ja herkkuruokaansa ovat metsän sienet Saana 3v. Viki 3v. Liila 3v. ja Tuikku
Kilppari tää pikkuinen on hieman vajavainen ja kulku myöskin sen on hiukan hitaanlainen Mielellään se silmät sulkee ei mikään uni riitä eikä huolimattomuudestaan kukaan sitä kiitä Voi oispa taikanappi joka avun toisi sen voimin aamust´ iltaan se kyllä ilakoisi
Ei leikissä tässä ole rakkaudella rajaa kun yhdessä rakennetaan pikkuista majaa. Mikko on isä joka omiaan häärää mutta Maija se äitinä kaikesta määrää. Pikkuveli on leikissä hunningolla – vaan täytyyhän talossa koirakin olla.
No mikäs´nyt on? kysyn sulta kun silmät sulla iskee tulta. Vastaat mulle: niin ja näin suupieles´ näyttäin alaspäin. Sammakot ja irvistys jo pääsee sulla suusta. Toivon ettei tarttuvaa oo tuo kiukunpuuska.
Voit pihoilla nähdä kiveä monenlaista vaan koskaan et löydä kahta samanlaista Kivellä voi olla roolia monta tehtävää suurta ja uskomatonta Kiveä Maskottina mukanasi kanna tai parhaalle kaverille lahjaksi anna Voit kiven tuon punaisilla sydämillä kuvittaa se ystävyyden vieläkin vahvemmaksi lujittaa Kivi voi olla musta murheenkryyni silti se on hiljaa ja aivan tyyni Kerro sille itkus …
Lapsuus on elämän alkuretki pidä sylissä, kuuntele, anna lapselle hetki. Matka tuo kestää niin pienen tovin Siis kulje rinnalla, ohjaa, kasvata avoimin ovin. Alusta on vielä niin puhdasta ja hyvää kylvä siihen onnen, oivalluksen, totuuden jyvää. Näin kun luodaan vahvaa pohjaa se lasta elämässä eteenpäin ohjaa.
No johan nousi häly tästä asiasta ikävästä. Hermojakin tämä riistää kaikki koittaa homman kiistää. Soppa suuri tästä tuli kohta menee yö-uni. Mut´kyllä siitä kaikki hyötyy kunhan tähän sopu löytyy.
Minä pieni lapsonen taikametsään kuljen. Kiertelen ja katselen silmät hetkeks´suljen. On taikametsän siimeksessä monenlaista juttua, jotain uutta outoa ja kaikenlaista tuttua. Voin kuulla linnunlaulua tai menninkäisen naurua. Ja jos kuljen hiljaa hiipien nään välkkeen keijun siipien. Siis mitä löydän metsästä sen itse voin mä päättää. On mielikuvitus vain rajana en sitä aio säästää.
On perjantai-ilta aina yhtä tuskaa, äiti kun levyjänsä kotiin taas kuskaa. Koira tuo tunkee sohvan rakoon isäkin luikkii talliin pakoon. Lapset ne huokaa- tekisit ees ruokaa. Vaan disco-pallo pyörii ja kajarit pauhaa ei saa naapurit hetkenkään rauhaa. Voi elämänkevät, himppu ja hiisi tuo on jo kuultu, äiti, vaihda jo biisi.
Pesonen tuo raita-kissa maaliskuussa pistoksissa. Yöt valvoi juoksi huhki päivät makaa aivan puhki. Kevätmieli valtas´ kollin soi yössä nauku mollin. Omistettu Lehtolan perheen kissalle
Hei tässä mä tulen ja tästä se alkaa pihani nurkalla nostan mä jalkaa. Nuuhkin kaivan juoksen mä verkkaan kaikki nää paikat hajullani merkkaan. Jos aurinko paistaa tai sataa vaikka räntää vauhkona kuljen ja heilutan häntää. Mut´varohan vähän jos kohtaan sun tässä on TOPI – ja tää tontti on mun! Oon Jackrusseli – karvaturpa Jackrusseli – …
Pää, jalat, kädet ja peppu omistaa nämä jokainen heppu. Korvalla kuulee, nenällä haistaa suulla voi monia makuja maistaa. Tahdissa nostetaan pikkuista jalkaa ja kohta se Jeffekin kävellä alkaa. Voi massuista kuulua outoa murinaa ja Annikan suusta hassua pulinaa.