Tuituin lorumaa

Käänsit kirjasi viimeistä sivua ei sielusi tunne enää murhetta ei kipua On niin vaikea pois sua antaa mut´taivaan enkeli on luvannut sua kantaa Me vielä jatkamme tällä elämän tiellä vaan uskothan Pekka – me nähdään vielä

On tullut aika rakkaan matkalle lähteä kohti taivaanrannan kirkkainta tähteä Hän viimeisen kerran silmänsä sulkee taivaan enkeli aina rinnallansa kulkee

Ei voi ymmärtää sydän ei mieli, miks´on elämä niin lyhyt niin pieni. Kaunis sielusi taivaisiin lähti, siellä nyt loistaa Laurin oma tähti. Iltana kirkkaana vilkutathan sieltä, lohduta äidin, isän ja siskojen mieltä. Omistettu Katjan ja Markon vauvalle

Äiti on maailman kaunein sana. Ja rakkaudesta suurin on äidinrakkaus. Kiitos äiti. 1926 – 2010

Ei tytöltä pieneltä kysynyt kukaan kun lähdit pois enkelten mukaan Vaik´ oisitkin halunnut luokseni jäädä oli laskettu loppuun sun päivies´ määrä Unessa etsin sua kaks´kytviis vuotta kunnes uneen ilmestyi enkeli ja sanoi kaikki on hyvin etsit vain suotta En muista ääntä hymyä tuoksua susta on ikävästä tästä mieleni musta Jäljellä vain tää kuva tää hetki …